19.04.2023 | Tiina Aitlahti, johtaja, lääkehoito ja -huolto
Uusien lääkehoitojen arviointitoiminta vaatii ripeää uudistamista
Suomalaisilla potilailla tulee olla oikeus uusiin ja vaikuttavimpiin lääkehoitoihin.
Lääkehoidot ovat terveydenhuollon keskeinen työkalu. Lääkkeillä tuotetaan terveyttä, ylläpidetään työ- ja toimintakykyä, pidennetään elinikää ja parannetaan elämänlaatua. Uusien lääkehoitojen myötä pystymme hoitamaan yhä paremmin monia vaikeita sairauksia, joihin ei aiemmin ole ollut hoitokeinoja.
Jotta yhteiskuntana pystymme jatkossakin hyötymään lääkehoitojen kehityksestä, on tärkeää, että tulevalla hallituskaudella kehitetään uusien lääkehoitojen arviointia ja käyttöönottoa. Vain näin voimme turvata sen, että suomalaiset saavat jatkossa yhdenvertaisesti käyttöönsä uusimmat vaikuttavat lääkehoidot asuin- tai hoitopaikastaan tai varallisuudestaan riippumatta.
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi aiemmin tällä viikolla lääkehoidon ohjauksen ja rahoituksen kehittämisen suuntaviivoja käsittelevän selvityksensä. Selvityksessä tuodaan esille nykyisen järjestelmän kipukohtia ja kehittämistarpeita, joihin niin potilaat, heitä hoitavat tahot, lääkkeitä kehittävät yritykset ja alan viranomaisetkin usein törmäävät.
Lääkehoitojen yksilöllistyminen haastaa aiempia toimintamalleja, eikä nykyinen jaottelu avohoidossa ja sairaalassa käytettäviin lääkkeisiin mahdollista potilaiden hyvän hoidon toteutumista. Se ei myöskään turvaa potilaiden yhdenvertaisuutta eikä läpinäkyvää päätöksentekoa.
Uusien lääkkeiden hallittu käyttöönotto edellyttää uusia toimintatapoja ja yhteistyötä julkisen sektorin toimijoiden ja yritysten välillä. Selvityksessä peräänkuulutetaankin uusien lääkkeiden hoidollisen ja taloudellisen arvioinnin sekä päätöksenteon periaatteiden ja menettelyiden yhdenmukaistamista avo- ja sairaalalääkkeiden välillä.
Lääkkeiden hallittu käyttöönotto edellyttää aitoa dialogia lääkeyrityksen ja päätöksentekijän välillä. Näin voidaan varmistaa, että käyttöönotto tapahtuu sekä yhteiskunnan että yrityksen kannalta kestävällä tavalla huomioiden epävarmuudet, joita uusiin yksilöllisiin hoitoihin liittyy.
Yhdymme selvityksen näkemyksiin siitä, että Suomessa on tärkeää kehittää korkealaatuisen tosielämän tiedon tuotantoa ja sen hyödyntämistä mm. lääkkeiden hallitun käyttöönoton ja lääkehoidon ohjauksen tueksi. Vain näin toimien voimme varmistua rajallisten resurssien kohdentamisesta mahdollisimman vaikuttavalla tavalla. Lääkehoidot on myös tärkeää tunnistaa kiinteäksi osaksi terveydenhuoltoa ja ohjata niitä osana potilaiden hoitopolkuja, ei niistä irrallisena.
Kuten selvityksessä todetaan, tulee kehittämistoimien valinnassa huomioida niiden vaikutukset lääkkeiden saatavuuteen ja huoltovarmuuteen, jotta lääkkeiden hyvä saatavuus suomalaisten potilaiden käyttöön voidaan turvata.