03.02.2022 | Sanna Lauslahti, toimitusjohtaja
Syövän lääkehoidoilla mahdollista hillitä kokonaiskustannuksia
Satsaaminen syövän lääkehoitoon luo mahdollisuuden hillitä sairauden kokonaiskustannuksia. Hoitojen vaikuttavuutta tulisi uusilla hyvinvointialueillakin tarkastella kokonaisuuksittain, ei yksittäisten kuluerien kautta.
Syöpäsäätiö julkaisi juuri päivityksen sovelluksesta, jolla voidaan tarkastella syöpähoitojen kustannuskehitystä. Tiedot päivitetään vuosittain, ja sovelluksesta voi seurata syövän aiheuttamien kustannusten kehitystä ja kohdentumista syöpätyypeittäin ja palveluittain.
Tarkastelun mukaan syöpähoitojen lääkekustannukset olisivat kasvaneet lähes 90 prosenttia vuodesta 2014 vuoteen 2020, ja niiden osuus syövän kokonaiskustannuksista kasvanut 23 prosentista 38 prosenttiin. Nämä luvut kuitenkin perustuvat laskennallisiin listahintoihin eivätkä täten anna aivan todellista kuvaa kustannustasosta. Todelliset sopimushinnat, joita sairaalat ja Kela maksavat, ovat listahintoja alhaisemmat.
Sovellukseen kertyvän tiedon analysoinnissa tulisi selkeämmin huomioida myös se, mitä lisääntyneellä lääkehoidolla on saatu aikaan niin ihmisten terveyshyötyjen kuin yhteiskunnalle syntyvien kokonaiskustannusten kannalta. Tämä kokonaisuuksien tarkastelu tulisi olla erityinen kiinnostuksen kohde uusilla hyvinvointialueilla, joiden tulee rajatulla budjetilla hoitaa yhä ikääntyneempää väestöään.
Tehokkaat lääkehoidot ovat keino säästää sairauspoissaoloissa tai ennenaikaisissa työeläkekustannuksissa. Juuri lääkehoitojen kehittymisen myötä yhä useampi syöpä voidaan hoitaa kotona, jolloin yhteiskunta säästää merkittävästi kalliissa sairaalahoidossa. Potilaan paremmasta elämänlaadusta puhumattakaan.
Diagnosointi- ja hoitomenetelmät kehittyvät vauhdilla. Yhä useampi syöpä havaitaan ajoissa, ja osaamme hoitaa sellaisiakin syöpäsairauksia, joihin ennen ei ollut parannuskeinoa. Yhä useampi syöpäpotilas saattaa myös elää pitkäänkin lääkehoidon tuella – usein töissä käyden ja perheestään huolehtien. Kaikki tämä näkyy syöpähoitojen kustannusten kasvuna.
Ja silti hoidon kokonaiskustannusten kasvu on Syöpäsäätiön mukaan pysynyt varsin maltillisena, keskimäärin 3,3 prosentissa vuodessa, mikä sekin selittynee pääosin kasvaneilla potilasmäärillä. Lisäksi kasvu voisi olla vielä maltillisempi, jos laskennassa olisi käytetty todellisia maksettuja hintoja.
Yhteiskunnan resurssit ovat rajalliset ja siksi ne pitää kohdentaa viisaasti, tutkittuun tietoon perustuen sinne, missä niillä saadaan aikaan eniten terveyshyötyjä. Vain tietoa oikein hyödyntäen ymmärrämme, millaisiin hoitoihin kannattaa sijoittaa ja millä on todellisia vaikutuksia hoidon vaikuttavuuteen.
Tarvitsemme niin Syöpäsäätiön rekisterin kaltaisia työkaluja kuin vaikkapa kansallisia laaturekistereitä. Lisäksi tarvitsemme viisasta tiedon analysointia ja hyödyntämistä. Tämä on aina ennen kaikkea syöpään sairastuneen etu.