Lääkkeiden 60 miljoonan euron säästötavoitetta on kohtuullistettava budjettiriihessä merkittävästi

Potilaiden kannalta ja potilasturvallisuuden varmistamiseksi nyt valmisteltavat toimenpiteet vaativat huolellista arviointia ja riittävästi toimeenpanoaikaa.

Esitetyt säästöt ovat lisäsäästöjä jo aiemmin tehtyjen toimenpiteiden päälle. Lääkesäästöjä on tehty viimeisen 10 vuoden aikanakin jo useita kertoja, ja ne ovat tulleet pääosin lääketeollisuuden ja potilaiden kannettavaksi. 

Säästötoimenpiteet ovat myös tuottaneet tulosta. Esimerkiksi biosimilaareista saadut säästöt ovat nousseet 86 miljoonaan euroon vuosittain, ja viime vuonna lääkeyritykset maksoivat Kelalle 38 miljoonaa euroa ehdollisen korvattavuuden palautusmaksuja.

Samanaikaisesti lääkkeiden tukkuhinnat ovat laskeneet Suomessa jo vuosia ja ovat Euroopan keskiarvon alapuolella, mutta lääkkeiden vähittäishinnat muita Pohjoismaita korkeammat. Suomalaiset viranomaismekanismit – erityisesti Lääkkeiden hintalautakunnan tekemä työ – huolehtivat tehokkaasti kustannusten hallinnasta.

Tukkuhintojen jatkuva lasku ja kriisien vuoksi äkillisesti nousseet kustannukset haastavat alan yrityksiä. Tuotteiden valmistamisen, raaka-aineiden, materiaalien ja logistiikan kustannukset ovat kohonneet merkittävästi ja tämä hintatason nousu jää lääkeyritysten katettavaksi. Tässä tilanteessa suunnitellut säästötoimenpiteet eivät ole kohtuullisia. 

Lääkeasioiden uudistamistyössä on käärittävä hihat

Marinin hallitus päätti, että lääkehuoltoa tullaan kehittämään tällä hallituskaudella yli hallituskausien ulottuvan tiekartan mukaisesti. Uudistuksen tavoitteena on parantaa lääkehuollon kustannustehokkuutta, varmistaa lääkitysturvallisuus ja -neuvonta sekä palveluiden sujuvuus, saatavuus ja saavutettavuus. Lisäksi parlamentaarinen ryhmä päätti monikanavarahoituksen purkamisesta. 

Tällä hallituskaudella uudistuksissa on päästy hädin tuskin alkuun. Siksi uuden hallituksen on aloittaessaan syytä kääriä hihat välittömästi. Lääkelakien kehittäminen ei voi enää odottaa, sillä nykyisellään ne ovat pahimmillaan este potilaiden eheille hoitopoluille ja vaikuttavalle hoidolle. Myös huoltovarmuuden varmistamiseksi lakeja on uudistettava.

Lääkkeiden osuus terveydenhuollon kokonaiskustannuksista on pysynyt vakaana. Vaikuttava lääkehoito on investointi ihmisiin ja yhteiskuntaan.

Vaikka terveydenhuollon kokonaismenot ovat kasvaneet, lääkkeiden osuus siitä on pysytellyt 13–14 %:ssa aikavälillä 2008–2020.  Terveydenhuollon menojen kasvun takana on pääasiallisesti erikoissairaanhoito sekä ikääntyneiden ja vammaisten pitkäaikais- ja kotihoito. 

Lääkehoitojen kehittymisellä on osaltaan vaikutusta myös siihen, että monien sairauksien hoito ei enää vaadi muita terveydenhuollon resursseja samoin kuin ennen. Esimerkiksi astman hoitoon erikoistuneita sairaalaosastoja ei enää tarvita, kun sairautta hoidetaan tehokkaasti lääkkeillä kotona. 

Lääkehoidolla on suuri merkitys väestön toimintakyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä halki elämän. Vaikuttava lääkehoito tuottaa ihmisille lisää terveyttä, elinaikaa sekä työ- ja toimintakykyä, mikä säästää yhteiskunnan muita kustannuksia. Siksi lääkehoitoja tulee tarkastella osana sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta ja huomioida ehdotusten kokonaistaloudelliset vaikutukset. Myös se, mitä hyötyjä lääkehoidolla saavutetaan.

Uusien lääkehoitojen ja rokotteiden kehittämistyölle on suuri tarve

Joka kolmas syöpään sairastunut menehtyy edelleen sairauteensa. Tutkiva lääketeollisuuden tehtävänä on jatkaa tutkimusta, jotta nämäkin potilaat voitaisiin tulevaisuudessa pelastaa. On tuottaa toivoa myös heille, jota sitä ei vielä ole. Tutkimustyö vaatii valtavat investoinnit, ja siksi alan kannusteista on erityisen tärkeää pitää kiinni.

Uudet lääkehoidot ovat keino hallita yhteiskunnan kustannuksia ja antavat toivon paranemisesta. 
 

 

(Kuvan lähde: Mikä Lääkkeissä maksaa, VNTEAS 2021/19)