Kansainvälisesti edistyksellistä biopankkilakiamme ei tule rapauttaa

Suomen biopankkilaki (2012) on kansainvälisesti edistyksellinen. Se on mahdollistanut ainutlaatuisen biopankkien tutkimusekosysteemin ja johtanut merkittäviin tieteellisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin. Se on rakentanut toimintaympäristöä, joka on houkutellut maahamme uutta kansallista ja kansainvälistä tutkimusyhteistyötä. 

Nykyinen lakiluonnos heikentää mahdollisuuksia tehdä tutkimusta niin sairauksien syntysyiden kuin uusien hoitojen löytämiseksi sekä potilaiden hyvän hoidon varmistamiseksi. Lakiluonnos tulee ottaa STM:ssä jatkovalmisteluun, ja valmistelutyötä tulee tehdä tiiviissä yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. 

Jatkovalmistelussa biopankkitutkimuksen nykyinen lupamalli tulee säilyttää ja Findatan roolista lupien myöntämisessä tulee luopua. Lisäksi laissa tulee linjata, että biopankkien toimintaa, ml. näytteiden ja niihin liittyvien toisiolain kattamien rekisteritietojen luovutukset, säädellään biopankkilain, eikä toisiolain säännösten mukaisesti. 

Suomalaisilla biopankeilla on keskeinen merkitys potilaiden hyvän hoidon toteutumiselle 

Biopankkien toiminta täyttää tälläkin hetkellä kotimaisen ja kansainvälisen sääntelyn vaatimukset sekä korkeat tutkimuseettiset standardit. Biopankit ovat saavuttaneet kansalaisten luottamuksen mm. toiminnan avoimuudella. Tämän uniikin kokonaisuuden säilyttäminen on tärkeää Suomen ja suomalaisten kannalta. 

Tähän mennessä merkittävin tutkimusyhteistyö on FinnGen-hanke, joka on tuonut Suomeen yli 60 miljoonan euron kansainvälisten lääkeyritysten yhteistyön ja investoinnit sekä huomattavaa kansainvälistä näkyvyyttä korkeatasoisten tieteellisten julkaisujen ansiosta. Myönteinen kansainvälinen investointikierre on jo alkanut ja se jatkuu, jos Suomi jatkaa nykyisen biopankkitoiminnan kehittämistä. 

Suomi pärjää globaalissa tutkimusinvestoinneista käytävässä maiden välisessä kilpailussa, jos lainsäädäntömme on mahdollistavaa. Terveysalan kasvustrategian hengessä Suomessa on pyritty luomaan mahdollistavaa lainsäädäntöä ja edistämään terveysalan kasvumahdollisuuksia. 

Lakiluonnos veisi kehitystä päinvastaiseen suuntaan, mahdollistavasta sääntelystä kohti byrokraattista, aiempaa kalliimpaa ja hitaampaa tutkimusta sekä pahimmillaan jopa estävää lainsäädäntöä. Jos biopankeilla ja biopankkitutkimusta rahoittavilla tahoilla ei ole enää taloudellisia kannusteita panostaa biopankkeihin, toiminta näivettyy. 

Hallitusohjelman mukaan Marinin hallitus haluaa nostaa T&K-investoinnit 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Lausuttavana oleva luonnos vie tämän tavoitteen näkökulmasta päinvastaiseen suuntaan. Nykyisen kehityksen katkaiseminen siirtäisi investoinnit Suomesta maihin, joissa julkisen ja yksityisen tutkimuksen yhteistyön merkitys ja hyödyt ymmärretään ja edellytykset sujuvalle tutkimustoiminnalle ovat olemassa. 

Biopankkien tulee jatkossakin vastata lupaprosesseista ja aineistotoimituksista

Toisiolaki säätelee rekisteriaineistojen toisiokäyttöä. Biopankkitoiminta sen sijaan perustuu siihen, että kansalaiset luovuttavat vapaaehtoisesti näytteitä biopankeille. Silloin kun näytteisiin liitetään myös terveystietoja, biopankeille syntyy uniikki tutkimusaineisto, mikä luo niille kannusteen panostaa toimintaan. Siksi luonnoksessa esitetty toisiolain mukainen toimintakonsepti soveltuu huonosti biopankkitoimintaan ja heikentää olennaisesti biopankkien toimintaedellytyksiä.

Biopankeilla on se ymmärrys ja osaaminen, joka tarvitaan realististen tutkimusten suunnittelun avustamisessa sekä tiedon jalostamisessa ja korjaamisessa. Toisiolain mukainen tietoturvallinen käyttöympäristö vaikeuttaisi biopankkiaineistojen käsittelyä kohtuuttomasti. Se lisäisi biopankkitutkimuksen kustannuksia ja hankaloittaisi kansainvälistä yhteistyötä. Biopankkitoiminnan harjoittajan on jatkossakin voitava itsenäisesti päättää oman aineistonsa käyttämisestä ja luovuttamisesta tutkimuskäyttöön. 

Näytteiden keräämisen hankaloittaminen on kansalaisten edun vastaista

Luonnoksen mukainen suostumuksen ja näytteen antaminen johtaa kohtuuttomaan byrokratiaan. Se tekee toiminnasta niin työlästä, että kansalaisten osallistumisen biopankkien toimintaan käytännössä estyy. Lakiluonnoksen esittämät muutokset tosiasiassa vähentäisivät merkittävästi näytteiden kertymistä biopankkeihin, mikä ei ole potilaiden edun mukaista. 

Biopankkitoiminnassa on aina viime kädessä kysymys siitä, että potilas saa parhaimman hoidon. Monen sairauden syntysyy on vielä tutkimaton, ja monen potilaan sairaus odottaa vielä parannuskeinoa. Biopankkien kautta saatavat tiedot voivat olla ratkaisevan tärkeitä tutkimusmatkalla, jossa voimme tuottaa nykyistä enemmän terveyttä ja hyvinvointia.