Kannanotto: Valtion tutkimusrahoituksen lisäystä suunnattava myös terveyden tutkimukseen

Valtion talousarvioesitykseen vuodelle 2020 on esitetty terveyden yliopistotasoiseen tutkimukseen 25 miljoonaa euroa. Esitys tuo 4 miljoonan euron lisäyksen valtion nykyiseen 21 miljoonan euron tutkimusrahoitukseen. 

Valtion talousarvioesityksen neljän miljoonan euron lisäys on odotettu ja tervetullut piristysruiske terveyden tutkimustyölle.

Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 60 c §:ssä ehdotetaan kuitenkin, että koko 4 miljoonan euron lisäsumma ohjattaisiin sosiaalihuollon yliopistotasoiseen tutkimukseen.

Lääketeollisuus ry ei pidä ehdotusta perusteltuna. Sen sijaan katsomme, että vähintäänkin osa lisärahoituksesta tulee ohjata terveyden tutkimukseen. 

Valtion tutkimusrahoitus on tarkoitettu yliopistotasoiseen terveyden tutkimukseen. Sillä korvataan myös terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksesta aiheutuvia kuluja tietyin edellytyksin.

Terveydenhuolto ei kehity ilman tutkimusta eikä terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen pysy korkealla tasolla ilman tutkimusta. Yliopistosairaalat tarvitsevat tutkimustyötä tekeviä terveydenhuollon ammattilaisia ja siksi yliopistosairaaloille suunnattu tutkimusrahoitus on varmistettava. Tämä on myös potilaan etu.

Lääketeollisuus ry ei pidä ehdotusta myöskään terveysalan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvustrategiaa tukevana. 

Valtion tutkimusrahoitus on vähentynyt huippuvuosien yli 90 miljoonasta eurosta nykyiseen noin 20 miljoonaan euroon. Tämä on johtanut tutkimustyön laskuna ja tutkimusjulkaisujen määrän vähenemisenä. Huippututkijoita siirtyy ulkomaille töihin ja tutkimushankkeita syntyy Suomeen entistä vähemmän. 
Hallitusohjelman tavoitteena on lisätä tutkimus- ja kehitystyön rahoitusta ja nostaa se neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tavoite ei toteudu pelkästään valtion rahoituksella, vaan edellyttää myös yritysten investointeja. 

Yritysinvestointeja ei kuitenkaan synny, jos yhteiskunta ei ole itse valmis panostamaan tutkimusympäristön kehittämiseen. Tarvitaan tutkimusrahoituksen lisäämistä ja akateemista tutkimusta ja sitä kautta kasvavia korkeasti koulutettuja huippututkijoita. 

Tutkimusmyönteisenä ja korkeasti koulutettuna kansana olemme kyenneet nousemaan yhdeksi arvostetuista terveyden tutkimusmaista. Ilman takavuosien määrätietoisia toimia aina peruskoulutuksesta tutkimusympäristöön tässä ei olisi onnistuttu.

Nyt suunnitellut, varsin tärkeät panostukset sosiaalihuollon tutkimustyöhön eivät saa vaarantaa terveyden tutkimusta. 
Jos tavoitteena on pitkällä tähtäimellä laajentaa valtion tutkimusrahoitus koskemaan myös sosiaalihuollon yliopistotasoista tutkimusta, on rahoituksen kokonaismäärää kasvatettava merkittävästi. 

Lisäksi rahoituskriteerit on mietittävä niin, että rahoitus ohjautuu yhteiskunnan kannalta laadukkaimpiin ja merkittäviin tutkimuksiin. Jos yhteiskunta haluaa viedä sosiaalihuollon ja terveyden tutkimusta lähemmäksi toisiaan, se on tehtävä suunnitelmallisesti ja kokonaisuutta katsoen. 

Suomella on jatkossakin erinomaiset edellytykset saada terveyden tutkimuksiin investointeja, mutta se edellyttää määrätietoisia toimia ja ennustettavaa rahoitusta. Tästä hyötyy sekä potilas että koko yhteiskunta. Investoinnit eivät nimittäin kohdennu pelkästään tutkimustyöhön vaan parantavat koko terveydenhuollon laatua ja vaikuttavuutta. 

Tämän päivän tutkimus on huomisen hoitoa.