Varautuminen ja epävarmuuksien johtaminen ovat keskeinen taitolaji epävarmassa maailman tilanteessa

Itsenäisen kotimaan merkitys on Ukrainan sodan myötä noussut jälleen aivan uudenlaiseen merkitykseen. Kuinka kiitollisia saammekaan olla jokaiselle, joka on pistänyt oman henkensä alttiiksi maamme itsenäisyyden ja meidän suomalaisten vapauden vuoksi. Ei ole riittävän vahvoja sanoja, joilla kykenisi kylliksi kiittämään.

Kiitollisuuden rinnalla väistämättä mieleen tulvivat lukuisat kysymykset ja huolet tulevaisuudesta. Olemmeko varautuneet riittävän hyvin ja oikealla tavalla?

Koronakriisi opetti meitä kaikkia, että vaikka kuinka ennakoi, globaalit kriisit tulevat yllättäen. Ja Ukrainan sota on vienyt tilanteen aivan uudelle tasolle. Geopolitiikan muutokset ja suurvaltojen vallankäyttö näkyvät päivittäin entistä konkreettisempina uhkakuvina niin työpöydällä kuin siviilielämässämme.

Tähän liittyen otan ajankohtaisen esimerkin lääkkeiden arvoketjun ja potilaiden häiriöttömän lääkehoidon varmistamisesta.

Eurooppalaisten lääkehuolto nojaa etenkin geneeristen eli patentinjälkeisten lääketuotteiden osalta merkittävästi Kiinan ja Intian varaan. Geneeristen lääkkeiden vaikuttavista aineista 74 prosenttia tuotetaan Aasiassa. Koko maailman penisilliinistä Kiina ja Intia tuottavat jopa 90 prosenttia, parasetamolista 60 prosenttia ja ibuprofeiinista 50 prosenttia. Sen sijaan alkuperäisten lääkkeiden tuotantoa on paljon Euroopassa ja niissä käytettävistä vaikuttavista aineista 64 prosenttia valmistetaan Euroopassa.

Nämä luvut osoittavat, että viimeistään tällaisen globaalin kriisin aikana meidän on herättävä ja vähennettävä riippuvuuksia. Päätöksiä tarvitaan viipymättä, sillä muutoksen tekeminen vaatii vuosia.

Enää ei riitä, että rakennamme vahvempaa puolustusta sodan uhkan varalle, vaan meidän on satsattava sekä Suomen että Euroopan huoltovarmuuteen aivan uudella tavalla, pitkäjänteisesti ja kestävästi.

Lääkkeiden huoltovarmuuden osalta tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tuotantoa on saatava entistä enemmän Eurooppaan. On tuettava lääkekehitykseen satsaavien yritysten kannusteita ja pidettävä kiinni lääkeinnovaatioiden patenttioikeuksista. On huomioitava, että myös lääketeollisuudessa kannattavuus heikkenee jatkuvasti inflaation ja rajusti nousevien tuotantokustannusten takia. Lääkkeistä ei tule säästää nyt.

On tehtävä kaikin tavoin tarkoin pohdittuja yhteiskunnallisia päätöksiä, jotta lääketeollisuuden tutkimus ja tuotanto eivät lähde entistä enemmän valumaan pois Euroopasta. Tämä suuntaus on jo käynnissä USA:han ja Kiinaan, joissa tutkimus- ja tuotekehityskustannukset kasvavat nopeammin kuin Euroopassa.

Suomessa on tähän asti pystytty hyvin huolehtimaan potilaiden häiriöttömästä lääkehoidosta. Tämä on edellyttänyt ripeitä toimia riskien realisoituessa; tavaravirtoja on reititetty uudelleen, tilannekuvaa Euroopasta Suomeen on jaettu tiiviisti ja ennakoiden, lainsäädäntöön on tehty joustoja ja uusia työkaluja ja tietolähteitä on tuotu lääkäreille. Viranomaiset ovat laajentaneet keinovalikkoa saatavuushäiriöiden ilmetessä ja velvoitevarastot ovat toimineet poikkeustilanteissa puskurina. Ennen kaikkea lääkealan toimijoiden yhteistyötä on tiivistetty. 

Tämän lisäksi tarvitaan lisää harjoittelua kriisien varalle niin kansallisesti kuin Euroopassa, sekä pelisääntöjä tilanteisiin, joissa kohtaamme niukkuutta ja joudumme priorisoimaan. Tarvitaan myös konkreettisia työkaluja, kuten lääkkeiden poikkeus- ja erityislupakäytäntöjen sujuvoittamista, tuoteselosteiden muuttamisesta paperisesta sähköiseen tai yhteispohjoismaisten pakkausten lisäämistä. Myös kansallisen tason lainsäädäntöä, kuten velvoitevarastointilakia, tulee uudistaa.

Emme ole menossa helpompiin aikoihin lääkealalla emmekä monella muullakaan alalla. Varautuminen ja epävarmuuksien johtaminen ovat keskeinen taitolaji. Ne ovat myös itsenäisen maan kannalta olennaisia tässä epävarmassa maailman tilanteessa, jossa elämme.

Iloitkaamme itsenäisestä Suomestamme ja rakentakaamme siitä entistä vahvempaa maata tulevien kriisien varalle.