Vapise syöpä - IO tulee ja tappaa (sitten kun lääkkeitä on saatavilla)

American Association for Cancer Research -järjestön vuotuinen -kokous on massiivinen voimanponnistus maailmanlaajuisessa taistelussa syöpää vastaan. Tänä vuonna kokoukseen osallistui yli 22 000 syöpäasiantuntijaa; tutkijoita, terveydenhuollon ammattilaisia, yrityksiä ja potilasjärjestöjä. Kokouksen tarjoama kattaus uusimmista syöpätutkimuksen tuloksista ja trendeistä sai aikaan miellyttävän ähkyn, jota voi sulatella ainakin seuraavaan AACR kokoukseen saakka.

Paluulennolla Suomeen kertaan mielessäni kokouksen antia. Syöpätutkimuksen kuumista aiheista ylivoimainen ykkönen on tänään syövän immunoterapia. Laajemmassa merkityksessä immuno-onkologia eli IO.

Nykyiset immunoterapiat perustuvat pitkälti T-solujen toiminnan virkistämiseen esimerkiksi PD-1/PD-L1 vasta-aineilla. Lisäksi geneettisesti muokattuja T-soluja eli CAR-T soluja on hyödynnetty lupaavin tuloksin taistelussa syöpää vastaan. Mitä mahtaa seuraava aalto tuoda mukanaan varhaisen vaiheen IO tutkimukseen? Ainakin luonnollisen immuniteetin mekanismit ja lääkekohteet tuntuivat olevan tällä hetkellä kovassa nousussa.

Uusia tuulia haistellessa huomaan ihailevani amerikkalaisen syöpätutkimusyhteisön tehokkuutta ja ketteryyttä. Tutkimusryhmät uudistavat nopeasti tutkimuslinjojaan löytääkseen uusia IO-mekanismeja ja kohteita; uusien löydösten ympärille kehittyy salamannopeasti löydöksistä lääkkeitä kehittävää yritystoimintaa ja uudet lääkeaihiot löytävät vitkastelematta tiensä lääkeyritysten kliinisiin kehitysputkiin.

Juuri tätähän on aidosti toimiva tutkimus- ja innovaatioekosysteemi! Tällaista tarvitaan, jotta uudet ravisuttavat syövän hoitomuodot saadaan mahdollisimman nopeasti potilaan ulottuville.

Lentokoneeni kaartaessa Itämeren ylle, mietin kotimaatani Suomea. Missä, milloin, ja millä tavoin uudet syövänhoidon aallot pärskähtävät oikein kunnolla näille rannoille? Olemmeko me valmistautuneet muutokseen? Otetaanko tutkimuspuolella riittävästi huomioon, että syövän hoidossa yksilöllisen lääkehoidon tähtäin ei enää kohdistu pelkästään syöpäkudokseen, vaan IO:n tähtäimessä on ennen kaikkea syöpää tuhoavat immuunisolut ja näiden vastavaikuttajat.

On aivan turha tarkentaa tähtäimiä big datan, omiikkojen tai tekoälyn avulla, jos tähtäimet eivät osoita maaliin. 

Entä suomalainen IO-alan yritystoiminta? Yksittäisiä lupaavia ja erittäin mielenkiintoisia startup-yrityksiä tulee mieleen, mutta riittävätkö yksittäiset tähdet tekemään Suomesta houkuttelevan IO-alan sijoituskohteen? 

Entä jo myynnissä olevien IO-lääkkeiden rantautuminen sairaaloihin? Tilanne ei näytä kovin ruusuiselta, kun lähteenä käytetään esim. IMS sales dataa. Tilastoissa Suomen verrokkimaiksi käyvät Bulgaria ja Kroatia, mutta pohjoismaita ollaan pahasti jäljessä.

Entä käykö IO-lääkkeiden tie suomalaisen potilaan luo kliinisten lääkekokeiden kautta? Suomalaisten yliopistosairaaloiden vaisu kliininen (interventionaalinen) syöpätutkimusaktiviteetti on herättänyt huolestusta jo aiemmin (www.cancertrials.fi) eivätkä juuri julkistetut FIMEAn tilastot huolenaiheita juuri hälvennä. Vuonna 2018 kliinisiä syöpälääketutkimuksia (ATC L) tehtiin yhteensä noin 45 ja näistä tutkijalähtöisiä lienee ollut noin viidennes. Luvut eivät päätä huimaa, kun yksittäisessä yhdysvaltalaisessa syöpäkeskuksessa saatetaan vuosittain aloittaa satoja uusia kliinisiä syöpälääketutkimuksia. 

Syyttävää sormea ei tule kohdistaa työtään parhaansa mukaan tekevään sairaalahenkilökuntaan. Tässäkin asiassa raha ratkaisee. Valtion budjettirahoitus terveydenhuollon yksiköille yliopistotasoiseen tutkimukseen on tippunut neljännekseen 2000-luvun alkuvuosista. 

Meidän on syytä havahtua meneillään olevaan syövänhoidon mullistukseen - tarkastella vahvuuksiamme yliopistoissa, sairaaloissa ja kotimaisissa yrityksissä, tehdä tiiviimmin yhteistyötä ja asettaa yhteisiä realistisia päämääriä tulevaisuuden suhteen. Suomella on vahvat perinteet eturivin syöpätutkimuksessa ja syövän hoito on meillä kansainvälistä huipputasoa. Nämä ovat hyviä eväitä tulevaisuuteen mutta myös uudistumista tarvitaan. Silloin meillä olisi kaikki ainekset IO:n täysimittaiseen hyödyntämiseen, niin tutkimuksen kuin hoidonkin piirissä. 

On myös syytä viestiä tulevalle hallitukselle, että ajanmukainen tutkimus ja hoito tarvitsee sekä turvaavia resursseja että muutoksen katalyyttejä. Pelkkä yliopistojen perusrahoituksen kohentaminen auttaa pitämään moottorin hyrräämässä, mutta sen avulla on vaikea ajaa muutosta. Nopeasti kehittyvät ja hoidon paradigmoja ravisuttavat alat, kuten immuno-onkologia, on syytä huomioida terveyden alan strategisissa linjauksissa ja päätöksenteossa. Vastineeksi saadaan Suomeen sellaisia tutkimus- ja innovaatiovoimaloita, joilla on kyky generoida kaikista tulevistakin lääketieteen hyökyaalloista tutkimusta, kansanterveyttä ja kansantaloutta hyödyttävää positiivista energiaa.

Näin keväisen toiveikkaissa tunnelmissa on hyvä laatia kiireellisten toimenpiteiden lista evääksi tuleville päättäjillemme.