Tuodaan lihavuuden hoito 2020-luvulle

Maailman terveysjärjestö WHO määritti lihavuuden pitkäaikaissairaudeksi jo vuonna 1948. Näiden vuosikymmenien aikana ylipainoisten ja lihavien ihmisten määrä on kasvanut erityisesti länsimaissa ja kehittyvissä maissa. Tuoreimpien tilastojen mukaan suomalaisista aikuisista 2,5 miljoonaa on ylipainoisia ja joka neljäs on lihava. Lihavuuden hoito on tärkeää, sillä se aiheuttaa tai pahentaa monia sairauksia, kuten tyypin 2 diabetesta, sydän- ja verisuonitauteja, uniapneaa ja nivelrikkoa.

Me Novo Nordiskilla ajattelemme, että jokainen ihminen ja keho on hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin on. Jos lihava henkilö kuitenkin itse haluaa kohentaa terveyttään ja hyvinvointiaan, myös lihavuuden hoitoon täytyy saada terveydenhuollon ammattilaisten tukea taustasta ja asuinpaikasta riippumatta. Hoidon kanssa ei tarvitse jäädä yksin. 

Tänä syksynä valmistunut FinWeight -tutkimus tarjoaa tuoretta tutkimustietoa ylipainon ja lihavuuden vaikutuksista elämänlaatuun ja työkykyyn. FinWeight on ainutlaatuinen yhteistyöhanke, joka kokoaa ensimmäistä kertaa koko suomalaista aikuisväestöä edustavaa, ajantasaista dataa lihavuudesta. Hankkeeseen ovat osallistuneet allekirjoittaneen lisäksi mm. THL, professori Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopistosta ja MedEngine.

FinWeightin mukaan ylipainolla on laajoja yhteyksiä heikommaksi koettuun elämänlaatuun ja työkykyyn. Elämänlaatu koettiin sitä alhaisemmaksi, mitä vaikeammasta lihavuudesta oli kyse. Lihavuus vaikutti negatiivisesti kokemukseen omasta terveydestä, toimintakyvystä ja arjessa jaksamisesta. Poikkeuksena nousi esiin tyytyväisyys ihmissuhteisiin, joissa ei ollut merkitsevää eroa lihavien ja normaalipainoisten välillä. 

Ylipaino vaikuttaa myös työkykyyn: enemmistö ylipainoisista koki sekä fyysisen että psyykkisen työkykynsä normaalipainoisia heikompana. Hoidon suunnittelussa tärkeä lähtökohta tulisikin olla toimintakyvyn ja jaksamisen tukeminen.  

Monet lihavuudesta tehdyt tutkimukset kertovat, että lihavuus on monitekijäinen sairaus. Siihen vaikuttavat muun muassa perimä, aineenvaihdunta ja elintavat. Kun puhutaan elintavoista, on hyvä huomioida, että ylipainolla on myös sosioekonominen ulottuvuus, sillä ylipaino on yleisempää matalammin koulutettujen ja pienituloisten keskuudessa, jolloin elämäntapaan liittyvät teot ja valinnat ovat elämäntilanteesta ja varallisuudesta kiinni. Näin ollen oma konkreettinen roolinsa on myös ympäröivällä yhteiskunnalla ja sillä, miten paljon se tukee esimerkiksi arkiaktiivisuutta tai terveellisempiä valintoja ruokakaupassa. 
 
WHO:n linjauksesta on vuosikymmenten aikana tultu pitkälle. 2000-luvulla havahduttiin lihavuuden yleistymiseen länsimaissa, minkä jälkeen lihavuuden syitä on tutkittu ja hoitoa kehitetty järjestelmällisesti. Lihavuutta sairautena ymmärretään nyt paremmin kuin koskaan aiemmin. Tiedämme, että lihavuus ei ole ihmisen oma valinta ja siksi ymmärrämme, että lihavuuden hoidoksi ei riitä se, että käsketään ihmistä syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän. 

Syyllistäminen ei auta ketään, vaan vaikuttavin tuki syntyy keskittymällä onnistumisiin ja motivaation ylläpitoon, sillä pienikin painonlasku tukee terveyttä. Elintapahoidossa tärkeä rooli onkin juuri sillä, että elintapamuutoksista tulee arkisia rutiineja. 

Koska on kyse monitekijäisestä sairaudesta, potilaan kohtaamisen ja hoidon tulee olla myös kokonaisvaltaista. Kokonaisvaltaisuus on kantava ajatus myös tänä vuonna julkaistussa lihavuuden hoidon Käypä hoito -suosituksessa. Hoidon perustana on aina moniammatillisen hoitotiimin toteuttama, pitkäjänteinen elintapahoito. Elintapahoidon tueksi ja täydentäjäksi on viime vuosina saatu uusia, erityisesti keskushermoston kylläisyydensäätelyyn kohdistuvia lääkehoitoja. Jos muilla keinoilla ei saavuteta riittävää painonpudotusta, kyseeseen voi tulla myös kirurginen hoito.
  
On tärkeää, että hyödynnämme käytettävissä olevan tutkimustiedon lihavuuden hoidossa parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt on erinomainen aika tuoda lihavuuden hoito 2020-luvulle.

FI20NNG00040