17.10.2019 | Harri Vertio, LKT, Tarkastusvaliokunta II:n jäsen
Toimiiko lääkemarkkinoinnin omavalvonta?
Opioidien aiheuttamat kuolemat Yhdysvalloissa ovat olleet huomion valokeilassa jo jonkin aikaa. Syyllisiä on etsitty ja sormi näyttää suuntautuvan lääketeollisuutta kohti. Olipa syyllinen kuka tahansa, suuret kuolleisuusluvut ovat osoitus siitä, että alan valvontamekanismit eivät ole toimineet. Niinpä vastuukysymykset tullaan ratkaisemaan oikeudessa.
Lääkemarkkinoinnin omavalvonta otettiin Yhdysvalloissa käyttöön vuonna 2015, kun se Suomessa on ollut käytössä vuodesta 1959. Omavalvonnan ytimessä toimivat Suomessa Lääkemarkkinoinnin valvontakunta ja Lääketeollisuus ry:n laatimat Eettiset ohjeet, joita yhdistyksen jäsenyritykset ovat sitoutuneet noudattamaan. Jos Eettisiä ohjeita jonkun mielestä markkinoinnissa rikotaan, seuraamuksista päättää kaksi tarkastusvaliokuntaa.
Eettisten ohjeiden tulkinta on valiokunnissa usein visaista puuhaa. Välillä täytyy halkoa hiuksiakin. Usein on esimerkiksi tarpeen tutkia markkinoinnissa käytettyjä ytimekkäitä ja sitä kautta pelkistettyjä väitteitä ja verrata niitä tutkimuksessa käytettyihin perusteluihin ja ilmaisuihin. Vertailu ei ole helppoa, sillä tutkijat ovat usein varovaisempia ja pohtivat tutkimuksien virhelähteitä. Markkinoinnissa taas pyritään selkeyteen, informatiivisuuteen ja lyhyeen ilmaisuun.
Mutta tuottaako tällainen omavalvonta tuloksia? Onko sillä merkitystä, että sääntöjen noudattamista valvotaan ja aiheesta on järjestetty koulutusta vuosien varrella sekä yrityksille että niiden markkinoinnista vastaaville toimijoille?
Oman kokemukseni pohjalta uskaltaisin väittää, että Suomessa Eettiset ohjeet on sisäistetty ja niitä noudatetaan yhä paremmin. Kanteluita reseptilääkkeiden markkinoinnista tulee vain muutamia vuodessa. Myöskään lääkkeiden markkinointia valvova suomalainen viranomaistaho, Fimea, on harvoin joutunut puuttumaan rikkeisiin.
Oman haasteensa markkinoinnin omavalvontaan tuo se, että myös toimintaympäristömme ja sitä kautta yleiset markkinoinnin keinot muuttuvat kovaa vauhtia. Lääkkeiden käyttäjät ovat aiempaa tietoisempia kuluttajia ja hankkivat tietoa monista lähteistä. Lääkäreille tulee paineita reseptilääkkeiden portinvartijana entistä enemmän eri suunnista. Samanaikaisesti tieto lääkkeiden yhteisvaikutuksista lisääntyy ja ohjaa voimakkaasti kohti täsmällisempää lääkehoitoa.
Omavalvonnan on kyettävä reagoimaan näihin muutoksiin nopeasti ja siksi Eettisiä ohjeita tarkistetaankin tasaiseen tahtiin. Suunta näyttäisi olevan oikea ja siksi toimintamallimme voisi jopa toimia esimerkkinä monella muulla haastavalla toimialalla, kuten elintarvikkeiden tms. markkinoinnissa. Ehkäpä jonkinlaisen kehyksen voisi löytää myös vaihtoehtolääkinnän markkinoinnissa.