12.05.2023 | Timo Seppälä, yhteiskuntasuhdejohtaja, Amgen Ab sivuliike Suomessa, ja Suvi Mäklin, erityisasiantuntija, Lääketeollisuus ry
Terveys on investointi - Tehoa ja kestävyyttä hyvinvointialueiden rahoitukseen määrällisillä tavoitteilla
Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vuoden alussa ja jo lähtötilanteessa useilta alueilta tulee hätäsignaalia riittämättömästä rahoituksesta.
Terveydenhuollon niukka rahoitus vaatii uudistamista
Olemme terveydenhuollon kokonaisrahoituksessa merkittävästi muita Pohjoismaita jäljessä, kun katsotaan terveydenhuollon rahoituksen osuutta bruttokansantuotteesta. Suomessa terveyteen satsataan 9,6 % BKT:stä, kun Ruotsissa osuus on 2 %-yksikköä suurempi. Johtopaikkaa pitää Norja, jossa satsaukset euroina ovat puolitoistakertaiset suomalaisiin verrattuna.
Pelkkä lisärahoitus ei silti riitä, kun pulaa on sekä hoitajista että lääkäreistä. Resurssien tehokas käyttö on varmistettava, ja vuotavan veneen reiät on tilkittävä.
Meillä hoitopolulta hukkuu ihmisiä enemmän kuin järviin ja silti olemme kiinnostuneita vain jälkimmäisistä. Edellisten osalta tiedämme, että hoitopolulta putoaminen tarkoittaa entisestään korkeampia terveydenhuollon kustannuksia, heikentynyttä työ- ja toimintakykyä, huonompaa elämänlaatua ja surullisia ihmiskohtaloita.
Tehottomuus haastaa rahoituksen riittävyyttä
Hyvinvointialueiden rahoituksen alimittaisuus voi johtua siitä, että rahaa on liian vähän, tai siitä, että toiminta on tehotonta. Toki myös molemmat voivat toteutua samanaikaisesti. Lisärahoituksen miettiminen onkin tarkkaa, ettei sillä rahoiteta tehottomuutta. Kumpuaako tehottomuus siitä, miten rahoitus alueille jaetaan?
Alueille on jaettu erilaiset kortit sen suhteen, millaista terveydenhuoltoa tarvitaan, ja siksi rahoitusmallilla tasataan alueiden välistä perusrahoitusta. Vaikka tarveperusteisuus ei tarkkaan ottaen kannusta parantamaan, se kannustaa ainakin tunnistamaan kaikki potilaat. Kokonaisuus perustuu pitkän linjan tutkimukseen mitattavissa olevista kustannusten aiheuttajista, mikä tarjoaa hyvän alustan rahoitusmallin jatkokehittämiselle.
Mitä halutaan saada aikaan?
Kannusteiden näkökulmasta mallia voisi kehittää esimerkiksi kohdistamalla osan jaettavasta rahoituksesta sen mukaan, miten alueet saavuttavat tiettyjä määrällisiä ja konkreettisia tavoitteita kansantaloudellisesti ja kansanterveydellisesti merkittävien potilas- ja asiakasryhmien hoidossa. Tällainen tavoite voisi olla uusivien sydäninfarktien määrän aleneminen 30 %:lla vuoteen 2030 mennessä. Tai hienojakoisemmin tarkasteltuna esimerkiksi se, kuinka hoitosuosituksen mukaiset verenpaine-, verensokeri- ja kolesterolitasot saavutetaan kuuden kuukauden sisällä ensimmäisestä sydäninfarktista.
Terveys on investointi, ja parhaisiin tuloksiin päästään, kun hyvinvointialueiden rahoitusta uudistetaan tavoitteelliseksi, johtaen tehokkaaseen kokonaishoidon tarjontaan.