22.09.2021 | Tiina Aitlahti, lakimies, Lääketeollisuus ry
Säästöt eivät saa vaarantaa hyvää hoitoa
Hallitus päätti toissa keväänä kehysriihessään, että vanhustenhuollon hoitajamitoitusta tulee nostaa ja tämä rahoitetaan mm. säästämällä lääkehuollosta. Mahdollisiksi säästökeinoiksi nähdään biosimilaarien tehokkaampi käyttö sekä apteekkitalouden tehostaminen.
Biosimilaareilla säästetään jo nyt
Vuonna 2017 tehtiin uudistus, jonka myötä markkinoille tulevan biosimilaarin hinta on vähintään 30 % alkuperäislääkkeen hintaa alhaisempi ja samalla biologisen alkuperäislääkkeen hintaa lasketaan. Näillä toimilla on jo saavutettu huomattavat, n. 80 miljoonan euron vuosittaiset säästöt.
Sitä myötä, kun biosimilaareja on ollut saatavilla, monelle potilaista hoito aloitetaan suoraan niillä alkuperäisen valmisteen sijaan. Biosimilaarien yleistyminen ja vaihtoehtojen lisääntyminen vaikuttavat myös hintakilpailuun. Kun useita keskenään kilpailevia vaihtoehtoja on saatavilla, syntyy aktiivista hintakilpailua luonnostaan.
Merkittävä osa biosimilaarien tuomasta säästöpotentiaalista hyödynnetään jo nyt, mikä tulisi huomioida uusien toimenpiteiden säästömahdollisuuksia arvioitaessa.
Lääkevaihto tai viitehintajärjestelmä eivät sovi biologisiin valmisteisiin
Biologiset lääkkeet ovat monimutkaisia ja potilaan hoidon onnistuminen edellyttää sitä, että potilas osaa käyttää hänelle määrättyä lääkettä ja sen annostelulaitetta oikein. Lääkevaihto apteekeissa olisi myös omiaan lisäämään biologisten valmisteiden saatavuuteen liittyvää epävarmuutta ja mahdollisiin saatavuusongelmiin liittyviä riskejä. Emme siksi näe, että apteekeissa tehtävät biologisten lääkkeiden vaihdot olisivat oikea tapa säästöjen hakemiselle.
Nykyiset geneeristen valmisteiden apteekkivaihtoa ja viitehintajärjestelmää koskevat säännökset eivät ole sovellettavissa biologisiin valmisteisiin. Tämä monimutkaistaisi edelleen suomalaista lääkekorvausjärjestelmää, eikä säästöt varmistavien pelisääntöjen luominen uudelle tuoteryhmälle ole yksinkertaista.
Ajankohtainen hintatieto ohjaa lääkäreitä kustannustietoisuuteen
Säästöjä biologisten lääkkeiden kustannuksissa voidaan sen sijaan saavuttaa varmistamalla, että lääkäreillä on työarjessaan helposti saatavilla tieto vaihtoehtoisista lääkevalmisteista ja niiden ajantasaisista hinnoista. Näin biosimilaareilla voitaisiin säästää realistisesti arvioiden n. 10–15 miljoonaa euroa.
Näin lääkäri voi valita potilaalleen sopivista valmisteista hinnaltaan edullisimman. Edullisimman sopivan valmisteen määräämisen tulisi olla lääkärille se kaikkein helpoin vaihtoehto, ja Kelan lääketietokannan kehitystyö tulee antamaan tähän uusia mahdollisuuksia.
Lääkärien kustannustietoisuus lisää puolestaan yritysten kannusteita aktiiviseen hintakilpailuun – olemaan se helpoiten määrättävissä oleva valmiste niin uusille kuin jo hoidon piirissä olevillekin potilaille.
Säästöt eivät saa olla hyvän hoidon esteenä
Lääkkeen valinnassa lääkäri huomioi potilaan yksilölliset tarpeet ja hoidon sopivuuden juuri kyseiselle potilaalle.
Etenkin biologisten valmisteiden kohdalla valintaan vaikuttavat paitsi itse lääkevalmisteen teho ja sopivuus, mutta myös esimerkiksi valmisteen annostelulaitteet. Niiden käytettävyydessä voi olla potilaan kannalta merkittäviä eroja.
Hoidon onnistuminen ja parhaat hoitotulokset voidaan taata siten, että valinta tapahtuu potilaan ja hänen hoitoonsa perehtyneen lääkärin kesken. Samoin erikoistuneen hoitajan tulee ohjata potilaalle lääkkeen oikea käyttö. Apteekeissa edellytykset tällaisen neuvonnan antamiseen eivät ole yhtä hyvät.
Apteekkienkin osuutta lääkekustannuksissa tarkasteltava
Vuoden 2023 lääkesäästökeinona tarkastellaan parhaillaan myös apteekkitaloutta eli käytännössä siis apteekkien katteiden kohtuullistamista.
Useat viranomaisselvitykset ovat osoittaneet, että apteekkitaloudessa on mahdollista tehdä ripeitä kustannustehokkuutta parantavia uudistuksia, jotka säästävät niin potilaiden kuin yhteiskunnankin lääkekustannuksia.
Hyvin kohdennetuilla toimilla voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä ilman, että lääkkeiden tai apteekkipalveluiden hyvä saatavuus tai lääke- ja lääkitysturvallisuus heikentyvät. Suomessa lääkkeiden vähittäishinnat ovat eurooppalaisessa vertailussa korkeita, kun taas tukkuhinnoissa olemme eurooppalaisesti alhaisella tasolla, ja meillä tulee pyrkiä määrätietoisesti lähemmäs pohjoismaista vähittäisjakelun kustannustasoa.