30.05.2023 | Kaisa Tuppurainen, Healthcare Policy Lead, Roche Oy
Puhutaanko rahasta?
Suomalainen terveydenhuolto on kriisin kourissa. Vanheneva väestö, henkilökuntapula, koronan jälkiseuraukset ja valtion velkaantuminen antavat aihetta kysyä, mitä voimme terveydenhuollolta jatkossa odottaa. Kasvavien kustannusten paineessa suurta huolta tuntuvat aiheuttavan ajoittain erityisesti lääkemenot siitä huolimatta, että lääkemenojen osuus terveydenhuollon menoista on pysynyt viimeiset kymmenisen vuotta varsin vakaana, noin 15 %:ssa.
Kuka maksaa ja kuinka paljon?
Vuonna 2021 Suomen lääkemenot olivat kokonaisuudessaan 3,6 miljardia euroa. Tämä summa sisältää apteekeista myydyt lääkkeet verollisin vähittäismyyntihinnoin ja sairaaloihin ostetut lääkkeet tukkuhinnoin.
Apteekeista myytiin vuonna 2021 sairausvakuutuskorvattavia lääkkeitä 2,4 miljardilla eurolla ja tästä summasta maksettiin sairausvakuutuskorvauksia vakuutetuille 1,71 miljardia euroa. Itsehoitolääkkeitä kotitaloudet ostivat apteekeista 359 miljoonalla eurolla. Julkisen sektorin osuus lääkkeiden kokonaiskustannuksista oli noin 71 %, mikä on pienempi verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan (1). Kotitaloudet maksavat Suomessa lääkemenoista suhteellisen suuren osuuden.
Ehdollinen korvattavuus on nopeuttanut uusien lääkkeiden hallittua käyttöönottoa
Lääkekorvausjärjestelmän tarkoituksena on varmistaa, että potilaat saavat tarpeellisen lääkehoidon kohtuullisin kustannuksin. Vuodesta 2017 alkaen lääkkeiden hintalautakunnan on ollut mahdollista neuvotella lääkeyritysten kanssa ehdollisen korvattavuuden luottamuksellinen sopimus silloin, kun avohoidossa käytettävän lääkkeen tutkimusnäyttöön, kustannusvaikuttavuuteen tai budjettivaikutukseen liittyy epävarmuutta.
Ehdollisen korvattavuuden myötä mm. uusia syöpätautien hoidossa käytettäviä lääkkeitä on saatu potilaiden käyttöön jopa vuosi aiempaa nopeammin ja potilaat ovat päässeet hyötymään uusista, usein kohdennetuista lääkehoidoista ilman suuria viiveitä (2). Tämä on ollut merkittävä edistysaskel suomalaisten potilaiden hoidossa.
Kelan tuoreimpien tilastojen mukaan vuonna 2022 lääkekorvauksia maksettiin yhteensä 1,76 miljardia euroa. Ehdollisen korvattavuuden sopimusten mukaisesti lääkeyritykset maksavat Kelalle kyseisten lääkkeiden tukkuhintaiseen myyntiin perustuvia palautusmaksuja. Vuonna 2021 palautusmaksuja maksettiin yhteensä 38 miljoonaa euroa ja vuonna 2022 59 miljoonaa euroa.
Kun palautusmaksut huomioidaan korvattavien lääkkeiden aiheuttamissa sairausvakuutusmenoissa, oli vuonna 2022 nettolisäys edellisen vuoden valtion lääkekorvausmenoihin verrattuna 30 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi voidaan pohtia, mihin muualle valtion budjetista on allokoitu viime aikoina kotitalouksille maksettavaa tukea. Esimerkiksi huhtikuussa julkaistun Ylen uutisen mukaan sähkötukia maksettiin 480 milj. euroa, joista viidesosa suurituloisimmille kotitalouksille.
Todelliset sairaalalääkemenot ovat raportoituja pienemmät
Sairaalassa annosteltavia lääkkeitä ostettiin vuonna 2021 yhteensä 861 miljoonalla eurolla. On kuitenkin hyvä huomata, että sairaaloiden lääkehankinnat perustuvat säännöllisin väliajoin tapahtuviin kilpailutuksiin, jotka mahdollistavat lääkehankinnat tukkuhintoja alemmin hinnoin. Sairaaloiden maksamat todelliset lääkekustannukset ovatkin tilastoissa raportoitua alhaisemmat.
Erityisesti patenttisuojan menettäneiden sairaalalääkkeiden kilpailutus on tuonut sairaaloille huomattavia lääkesäästöjä. Viime vuosina patenttisuoja on umpeutunut mm. useilta syöpätautien hoidossa käytettäviltä monoklonaalisilta vasta-aineilta. Lääkekustannusten raportoiminen muutoin kuin toteutuneiden kustannusten mukaan antaa siksi virheellisen tiedon sairaaloiden lääkemenoista sekä harhaanjohtavan käsityksen esimerkiksi lääkehoidon osuudesta syövänhoidon kokonaiskustannuksista.
Lääkehoito voi mahdollistaa työ- ja toimintakyvyn
Me kaikki tarvitsemme todennäköisesti elämämme aikana lääkkeitä. Lääkehoidon avulla moni meistä voi elää täysipainoista arkea. Lääkehoito voi parantaa, auttaa elämään kroonisten sairauksien kanssa ja antaa lisää aikaa läheisten kanssa.
EU:n lääkepolitiikan keskeisiä tavoitteita ovat “access” ja “affordability” eli sen mahdollistaminen, että potilaat saavat uudet lääkehoidot yhdenvertaisesti koko EU:n alueella kohtuullisin kustannuksin ilman viiveitä. Tämän tulisi olla tavoitteena myös Suomessa. Kansantalouden haasteita ja terveydenhuollon rahoituskriisiä ei ratkota viivyttämällä uusien lääkehoitojen pääsyä potilaiden käyttöön.
Viivyttelyn sijaan kannattaa yhdenmukaistaa nykyisiä hajanaisia kansallisia lääkkeiden arviointiprosesseja ja kehittää uusien sairaalalääkkeiden käyttöönottoon liittyviä neuvottelumekanismeja siten, että uudet lääkehoidot saadaan niitä tarvitsevien potilaiden käyttöön ilman viiveitä ja yhteiskunnalle kohtuullisin kustannuksin. Hallitun käyttöönoton sopimukset, mukaan lukien vaikuttavuusperusteiset sopimukset, ovat keino hallita mahdollista käyttöönottoon liittyvää epävarmuutta. Samalla varmistetaan uusien lääkehoitojen saaminen niitä kipeimmin tarvitseville potilaille.
Varmistamalla mahdollisuus uusien lääkehoitojen käyttöön potilaiden hoidossa voidaan vaikuttaa terveydenhuollon henkilökunnan työn mielekkyyteen ja siten henkilökuntapulassa kärvistelevän terveydenhuoltojärjestelmän veto- ja pitovoimaan. Uusien lääkehoitojen vaikuttavuusperusteinen käyttöönotto ja terveydenhuollon innovaatiomyönteisyys ovat osa sitä kokonaisuutta, jolla voidaan vaikuttaa myös väestön työ- ja toimintakykyyn.
Viitteet:
1. LT ry/ EFPIA
2. Ihalmo P, Väätäinen S, Soini E, Vandorou C, Mankinen P, Nevalainen E, Price M. Faster Access to Innovative Therapies with Risk-Sharing Agreements - Cancer Medication Reimbursement Decisions from January 2012 to November 2021 in Finland. Value in Health, Volume 25, Issue 6, S1 (June 2022).
