08.04.2021 | Sanna Viitanen, Pekka Ihalmo
Miten eurolla enemmän vaikuttavuutta?
Hoitojen vaikuttavuusperusteista kohdentamista on esitetty yhtenä ratkaisuna, mutta onko meillä siihen tarvittavia työkaluja?
Innovatiiviset lääkehoidot mullistavat potilaiden hoitoa, mutta samalla terveydenhuollon rahoitus on taloudellisten haasteiden edessä. Hoitojen vaikuttavuusperusteista kohdentamista on esitetty yhtenä ratkaisuna, mutta onko meillä siihen tarvittavia työkaluja?
Terveydenhuollon resurssit menevät tällä hetkellä koronapandemian hallintaan. Muut sairaudet eivät kuitenkaan ole hävinneet, ja siksi poikkeusolojenkin aikana olisi tärkeää suunnata katsetta terveydenhuollon pitkän aikavälin haasteisiin: miten parannamme ihmisten työkykyä, kuinka vähenevät käsiparit saadaan riittämään, kuinka varmistamme, että suomalaisella on mahdollisuus vaikuttaviin lääkehoitoihin tulevaisuudessakin.
Lääkehoito on keskeinen osa potilaiden kokonaisvaltaista hoitoa. Panostaminen lääkehoitoon ja rokotteisiin on ymmärrettävä investoinniksi ihmisten terveyteen ja yhteiskuntaan. Siksi innovatiivisiin hoitoihin kannattaa kohdentaa rahoitusta vaikuttavuuden perusteella. Lääkkeen arvo -selvityksen mukaan esimerkiksi ihon melanoomassa, tulehduksellisissa suolistosairauksissa ja multippelissa myeloomassa, kehittyneet hoidot ovat edistäneet potilaiden työ- ja toimintakykyä. (Lääkkeen arvo -raportti 2020.).
Hallittu lääkkeiden käyttöönotto ja riskinjakosopimukset ovat Suomessa jo arkipäivää. Myös terveystiedon toisiolain on tarkoitus parantaa tiedon hyödyntämistä ja sitä kautta tuoda työkaluja terveydenhuollon johtamiseen tiedolla. Mitä siis tehdä seuraavaksi?
Kuten muidenkin hoitomenetelmien kohdalla, myös innovatiivisten lääkkeiden käyttöönotossa on tehtävä niin ennakko- kuin jälkikäteisarviointia eli tietoon perustuvaa kustannusten ja hyötyjen seurantaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannusten seurannasta on vaiheittain siirryttävä potilasryhmäkohtaiseen kokonaiskustannusten ja hyötyjen seurantaan. Laaturekisterit ovat tärkeä keino vaikuttavuuden seurantaan, ja siksi niiden kehittämistä pitää ehdottomasti jatkaa Terveydenhuollon kansalliset laaturekisterit -pilottihankkeen jälkeen. Olisi myös ehdottoman tärkeää, että laaturekistereiden pitkäjänteinen rahoitus vahvistettaisiin valtion budjettiin.
Lääkehoidot ovat yhä yksilöllisempiä. Hoitojen kohdentaminen geneettisen profiilin perusteella ja erilaisten räätälöityjen geeni- ja soluterapioiden tutkimus etenee vauhdilla. Uudet täsmähoidot voivat parantaa hoitotuloksia osalla potilaista merkittävästi ja tarjota joillekin potilaille jopa parantavan hoidon vaikeaan sairauteen. Yksilöllistettyjen lääkehoitojen hoidollisen ja taloudellisen arvon arviointiin ja käyttöönottoon liittyy kuitenkin monia haasteita.
Usein geeniterapia annostellaan vain kerran, jolloin hoidon kertakustannus on suuri ja etupainoitteinen. Erityisesti tällaisessa tapauksessa lääkehoitoa ei pitäisi tarkastella kustannuksena vaan investointina potilaan elämänlaatuun tai elinvuosiin. Rahoitusta tulee kohdentaa vaikuttavuusperusteisesti, esimerkiksi lisäämällä vaikuttavuusperusteisia sopimuksia ja vastaavia annuiteettisopimuksia.
Meillä on jo riittävä määrä hoitojen vaikuttavuusperusteiseen kohdentamiseen ja hoidosta saatavien hyötyjen seuraamiseen tarvittavia työkaluja olemassa – ne on vain otettava käyttöön.
Sanna Viitanen, Bristol-Myers Squibb, Lääke- ja terveyspoliittisen toimikunnan pj
Pekka Ihalmo, Janssen Finland, Lääke- ja terveyspoliittisen toimikunnan vpj