Lähiluonnon vaaliminen on terveysteko

Planeettamme on sairastumassa. Planetaarisen terveyden näkökulmasta elämme negatiivisten muutosten aikaa lähes kaikilla sen osa-alueilla: ilmastonmuutos, maankäytön muutos, luonnon monimuotoisuuden kato, biokemiallisten kiertojen muutokset, aerosolikuormitus, stratosfäärin otsonikato, makeaan veteen liittyvät kysymykset, kemiallinen saastuminen ja valtamerten happamoituminen.

Kaikilla näillä muutostekijöillä on vaikutusta ihmiskunnan, luonnon ja eläimistön terveyteen. Eri tekijät vaikuttavat toisiinsa hyvässä ja pahassa. Ihmisten kannalta ne kasvattavat terveysriskejä. Muun muassa otsonikerroksen oheneminen lisää melanoomaan sairastumisen riskiä yhdistettynä liialliseen auringon valoon altistumiseen, sekä helleaallot ja tulvat koituvat pahimmillaan ihmishenkien menetyksenä.

Suuntaa voidaan kääntää vaikuttamalla juurisyihin – pienistä puroista syntyy iso muutos. Yksi pieni esimerkki tästä on, että vahvistetaan terveyttä suojaavia tekijöitä luontoa suojelemalla ja hyödyntämällä sen tarjoamia mahdollisuuksia terveyden edistämisessä.

Tutkimusten mukaan luontoympäristöllä on positiivisia vaikutuksia muun muassa sydän- ja verenkiertoelimistöön. Jo lyhyt oleskelu luonnossa vaikuttaa virkistävästi mieleen, keskittymiskyky paranee ja stressi helpottuu. Jos vielä malttaa jättää puhelimen ja muut tekniset vempaimet kotiin, niin tulokset ovat sitäkin paremmat.

Immuunijärjestelmämme kannalta tarvitsemme laajan kirjon eri bakteereita eli tarvitsemme muita eläimiä, metsää ja maaperäaltistuksia. Tutkimukset ovat nostaneet esille viime aikoina mikrobien merkitystä terveytemme kannalta. Niiden mikrobien, joita monipuolinen luonto ja eläinkunta rikastuttavat ja pitävät yllä.

Ihmisten suolistossa majailevat mikrobikannat vaikuttavat aineenvaihduntaamme, puolustuskykyymme ja hormonaaliseen tasapainoon. Suolistomikrobikannoissa tapahtuvat häiriöt voivat osaltaan selittää kroonisia tulehdussairauksia, muun muassa allergioita, suolistosairauksia ja myös 1-tyypin diabeatestä sekä niiden puhkeamista. Muita selitystekijöitä voivat olla perimä ja elintavat – vähäinen liikkuminen ja uni, huono ruokavalio ja liiallinen stressi.

Valitettavasti elämme aikaa, jossa eliöitä kuolee enemmän kuin dinosaurusten kuollessa sukupuuttoon. Elämme aikaa, jossa köyhdytämme luontoympäristöä. Sitä kautta mikrobivalikoima pienenee, ja se vaikuttaa myös elimistömme puolustusjärjestelmiin.

Tästä esimerkkinä, kuinka maankäytön muutos vaikuttaa eri tavoin: palmuviljelmät valtaavat hiilidioiksinielumme viidakon tai kaupungistuminen vaikuttaa kaikkiin eläviin olentoihin. Nämä taasen vaikuttavat yhdessä uusien infektioiden syntymiseen muiden ihmisen aiheuttamien muutostekijöiden kanssa. Kaupungistumisen myötä monet sairaudet puhkeavat yhdistettynä muihin tekijöihin, kuten astma ja erilaiset allergiat. Nimittäin asfalttikylät köyhdyttävät mikrobiympäristöä, joka toimii ihmisen terveyttä suojaamassa, vahvistaen immuunijärjestelmää.

Kuntapolitiikan päättäjillä onkin iso vastuu kaupunkisuunnittelun kautta. Lähiluonnon säilyttäminen on terveysteko. Jotta kaupungit olisivat terveyttä edistäviä, tulisi säilyttää riittävästi asukkaiden lähellä olevia luonnonmukaisia metsiä sekä istuttaa puita ja muita istutuksia.

Päiväkotien ja koulujen pihoille sekä leikkikentille asfaltin ja muovipintojen sijaan tulee istuttaa nurmikkoa ja täyttää ne erilaisilla luontoelementeillä. Varhaiskasvatuksessa ja kodeissa on lasten annettava leikkiä kuralammikoissa ja pölytellä lehtikasoja sekä riehua metsäretkillä mättäillä.

Kuntien teot auttavat myös hyvinvointialueiden terveyspalveluiden kysyntäpaineita ja kustannusten hallintaa. Lisäksi luontoympäristöä voidaan käyttää sosiaali- ja terveydenhuollossa monella tapaa, vaikkapa hoivassa, kuntoutuksessa ja terveyden edistämisessä.

Työpaikoilla voidaan tehdä omia toimia. Luontointerventiolla voidaan vähentää jopa työuupumusta. Toimistoissa viherkasvit ja viherseinät parantavat sisäilman laatua. Kokousten vieminen lähiluontoon ja kävelykokoukset laittavat luovuuden ja ajattelun liikkeelle. Lopputuloksena on jaksamista, luovuutta ja yhteisöllisyyttä.

Ei vain terveyttä, vaan myös samalla uutta kasvua. Suomi voi saada tästä lisäsytykettä hyvinvointimatkailumaana – uusi Bali luontoa pilaamatta. Luontoympäristön kehittäminen on niin ympäristöteko kuin terveysteko. Lopputuloksena on enemmän hyvinvointia, vähemmän sairauksia, sekä ympäristö eliöineen ja eläimineen kiittävät. Eikä maksa paljoa, vaan vain ajattelutavan muutoksen.