Lääkkeiden saatavuutta ja huoltovarmuutta ei tule vaarantaa

Energiakriisi, Euroopassa edelleen riehuva sota, alati yhteiskuntia edelleen haastava koronapandemia sekä globaalisti ennustamaton taloustilanne haastavat kaikkia teollisuuden aloja – myös yhteiskunnan ja ihmisen kannalta kriittistä lääketeollisuutta.

Tällä hetkellä Suomessa lääkkeiden saatavuuden osalta tilanne on rauhallinen ja yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta lääkkeiden saatavuus on hyvä. Meidän ei silti pidä tuudittautua nykytilaan, vaan seurata tilannetta ja heikkoja signaaleja erittäin tarkasti.

Merkittävä haaste saatavuudelle on tuotanto- ja toimitusketjujen kustannusten nopea kasvu. Kustannukset kohoavat nopeammin kuin kukaan on osannut odottaa. Lääkkeiden tuotantoa tämä haastaa montaa muuta alaa rajummin.

Kalan, juuston tai muiden arkihyödykkeiden hintojen nousu on ollut viime aikoina helppo havaita, sillä myyjät voivat vaikuttaa niiden hintoihin.

Lääkeyrityksillä taas tuotanto- tai logistiikkakustannusten nousua ei ole mahdollista siirtää korvattavien lääkkeiden tukku- tai vähittäishintoihin. Suomessa on varsin tiukat ja toimivat viranomaisten ja sairaaloiden tavat hallita hintoja, ja niinpä reseptilääkkeiden tukkuhinnat ovat maailmantilanteesta huolimatta nousun sijaan edelleen laskeneet.

Tämä kustannusten nousu yhdistettynä maamme hallituksen päättämiin lääkesäästöihin on toimialalle kestämätön yhtälö. Alkuperäinen päätös hoitajamitoituksen rahoittamisesta lääkesäästöillä tehtiin tilanteessa, joka oli hyvin erilainen kuin maailma, jossa nyt elämme.

Pahimmillaan yhtälö voi merkitä yritysten toiminnan kääntymistä tappiolliseksi. Ja tässä kohtaa yleensä yritykset joutuvat arvioimaan, millä markkinoilla ylipäätään toimitaan, miten tehtaiden toimintaa sopeutetaan jne. Suomalaisen potilaan kannalta tämän voi tarkoittaa käytössä olevan lääkevalikoiman kaventumista.

Lääkkeet ovat kriittinen arkihyödyke. Monelle meistä, esimerkiksi diabetesta sairastavalle, lääkkeen päivittäinen saatavuus on hengissä pysymisen edellytys. On siis tärkeää, että tällaisessa ennakoimattomassa maailmantilanteessa ymmärrämme, miksi lääkkeiden saatavuuden varmistaminen kaikin keinoin on äärimmäisen tärkeää.

Lyhytnäköisten lääkesäästöjen aika ei ole nyt. Jokaisen yksittäisen säästöehdotuksen kohdalla pitäisi miettiä tarkkaan, mitkä vaikutukset sillä on Suomen huoltovarmuuteen ja lääkkeiden saatavuuteen tässä epävakaassa tilanteessa. Samoin pitäisi tarkkaan miettiä, mitkä ovat kokonaisvaikutukset lääkkeitä tarvitsevan kannalta.

Sanoisin, että nyt nämä kaikki säästöajatukset tulisi haudata turvataksemme potilaiden lääkehoito.