Lääkkeet ovat osa huoltovarmuutta ja kansalaisten arkiturvallisuutta

Lääkkeet ovat jääneet aivan liian vähäiselle huomiolle yhteiskunnallisessa keskustelussa, vaikka ne ovat keskeisiä ihmisten terveyden näkökulmasta. Jos influenssan jälkeen tulee jälkitauti, onko antibiootteja saatavilla? Onko diabeetikon insuliinihoitoa ja muita lääkehoitoja saatavilla? Onko syöpää sairastavalle vaikuttavin uusi hoito tarjolla, jonka avulla hän voi palata normaaliin elämään ilman pelkoa menehtymisestä? Vai onko niin, että vaikuttavin lääkehoito on kukkarosta kiinni ja vain varakkaan henkilön saatavilla?

Kukkaro ei saa olla hyvän hoidon esteenä, mutta valitettavasti vaikuttavin hoito voi joissain tilanteissa jäädä hankkimatta tulotason takia. Joskus taas vakavasti sairaan lääkehoito voi tippua järjestelmien väliin: lääkehoidon saa sairaalassa, mutta kotiin palatessa jatkohoitoa ei saa, kun avohoidon lääke onkin potilaan saavuttamattomissa.

Kaikissa edellä mainituissa tapauksissa lääkkeen saatavuus on keskeinen osa sitä, että vältetään menehtymiset ja vakavampi sairastuminen.

Häiriötön lääkehoito on osa ihmisten hyvinvoinnin takaamista ja sen tulee olla yhdenvertaista. Tähän pyrkii myös uudistuva sosiaali- ja terveysjärjestelmämme muun muassa rahoituksen kautta. Nykyistä erittäin monimutkaista järjestelmää ja kansallista ohjausta on kuitenkin edelleen kehitettävä potilaslähtöisesti potilaan eheä hoito turvaten.

Lääkkeiden saatavuustilanne on entistä vaativampi monella tapaa

Viime vuonna Fimea vastaanotti lääkeyrityksiltä 2 335 häiriöilmoitusta (liittyen esimerkiksi kipu-, anestesia- ja psyykelääkkeisiin), mikä oli 37 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.

Kriisit ovat haastaneet toimitusketjuja. Yhteistyöllä, velvoitevarastojen puskureilla ja muilla uusilla kriisien aikana kehitetyillä keinoilla, on Suomessa pystytty huolehtimaan häiriöttömästä lääkehoidosta erittäin hyvin muihin EU-maihin verrattuna.

Yhteistyötä tarvitaan jatkossakin. Lainsäädäntöä, kuten velvoitevarastointilakia, tulee kehittää erilaisia poikkeustilanteita varten. Mustia pilviä näkyy taivaanrannassa, ja siksi nyt, jos koskaan on syytä olla tarkkana, ettemme lisää lääkkeiden saatavuusvaikeuksia kansallisilla päätöksillä, kuten lääkesäästöillä.

Suomessa on Euroopan alhaisin tukkuhintataso lukuisten säästöjen jälkeen. Tämä kehitys saattaa pitkällä aikajänteellä muodostua haasteeksi, jos haluamme Suomen pikkuruisen maan houkuttelevan ja tuovan uusia hoitoja potilaille pitäen vanhat lääkkeet markkinoilla.

Mihin ja miten varaudumme?

Tänä päivänä uhkia on monia. Sotilaallisia uhkia ja hybridiuhkia sekä globaaleja talouden häiriötilanteita. Toisaalta lääkkeiden osalta tuotanto on hyvin keskittynyttä, jolloin häiriötilanne voi syntyä vaikka maanjäristyksen, tulvan tai jonkin tuotannon tai vaikuttavan erän laatupoikkeamasta, tai jonkin maan sulkiessa rajansa.

Lääkehuollon varmistamista tehdään kaikilla eri tasoilla ja monien eri toimijoiden kesken kaiken aikaa. Lääkkeiden saatavuus ei ole vain kotimaista tekemistä, vaan yhtä lailla EU-tasoista yhteistä tekemistä. Kriisit kun ovat EU- tai globaalitasoisia: korona, Ukrainan sota, geopoliittiset asetelmat tai riippuvaisuus Kiinasta.

Kaikki nämä uhkatilateet huomioiden järjestelmällistä varautumista tarvitaan yhä enemmän. Paluuta takaisin vakaampaan ympäristöön ei nimittäin ole näkyvissä tällä hetkellä. Samalla on lisäksi myönnettävä, että varautuminen myös maksaa. Varautuminen on kuin vakuutus pahimman varalle.

Mitä tehdä lääkkeiden saatavuuden turvaamiseksi?

Häiriöttömän lääkehoidon turvaaminen voi olla myös hyvin yksinkertaisten lainsäädäntömuutosten tekemistä.  Esimerkiksi sähköinen pakkausseloste olisi saatava käyttöön mahdollisimman nopeasti.  Tämä olisi yksi konkreettinen, mutta erittäin merkittävä toimi saatavuuden parantamiseksi. Lääkealan saatavuusfoorumissa 9.2.2023 oli ilo kuulla, että tämä uudistus on Fimealla työnalla.

Hintojen tulee joustaa poikkeavissa tilanteissa myös ylöspäin, muun muassa niukkuustilanteessa, kun raaka-aineet ja komponenttien hinnat moninkertaistuvat. Raportointijärjestelmät tulee harmonisoida, ja tässäkin Fimea on etunojassa tekemässä töitä Euroopan unionissa. Myös lääketietovarannoilla, joita on edistetty, on merkitystä saatavuuden turvaamisessa.

Lääketeollisuus tulee nähdä strategisena toimialana. Suomi ei voi olla omavarainen lääkkeissä, mutta Eurooppa voi olla vahvempi lääketuotannossa, ja Suomen tulee ottaa siitä myös oma osansa. Kaikki tämä vaatii sen, että Eurooppa pidetään kiinnostavana paikkana tehdä tutkimusta - nyt ja jatkossa, jolloin tuotanto voisi jopa lisääntyä. Kannusteiden on toimittava yhtenäisesti Euroopassa.

Maailma ei kuitenkaan ole vielä valmis. Seuraavassa hallitusohjelmassa lääkkeet on nähtävä olennaisena osana yhteiskunnallista huoltovarmuutta ja kansalaisten arkiturvallisuutta energian ja elintarvikkeiden rinnalla. Lääkkeiden saatavuus tulee turvata kaikissa tilanteissa. Toimia tarvitaan niin kansallisesti kuin Euroopan tasolla.