Kustannusvaikuttavuuden kompurointi tapahtuu pimeässä, ei lampun alla

Vanha kasku kertoo miehestä, joka etsii pihalla kotiavaimiaan katulampun alla. Ei siksi, että ne olisivat siihen kadonneet vaan siksi, että siinä näkee etsiä. Terveydenhuollon kustannusvaikuttavuuden metsästyksessä on havaittavissa samaa ilmiötä. Se keskittyy vahvasti vain yhden osa-alueen eli lääkkeiden tarkasteluun.

Keskustelussa nousee harvoin esiin se tärkeä tosiseikka, että suurinta osaa sairauksista hoidetaan vain osittain lääkkeillä. Hoitotavoitteen saavuttaminen edellyttää myös useita muita hoidon osa-alueita, joissa tehdään valintoja. Kustannusvaikuttava hoito muodostuu puolestaan hoitoketjun osa-alueiden optimoiduista valinnoista.

Mikäli optimoidaan vain yhtä osa-aluetta, mennään kokonaisuuden osalta hyvin herkästi pieleen tai ainakaan kustannusvaikuttavuutta ei saavuteta. Olipa valittu optimoitava elementti mikä hyvänsä. Kustannusvaikuttavuuden systemaattiselle ja merkittävälle arvioinnille altistetaan kuitenkin vain lääkkeet; siitäkin huolimatta, että ne muodostavat reilusti alle viidesosan terveydenhuollon kokonaiskustannuksista.

Lääkkeiden kustannusvaikuttavuutta arvioidaan tyypillisesti populaatiotasolla. Tavoitteena on käyttää terveydenhuollon rajalliset voimavarat tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti ja maksimoida odotettavissa olevat terveyshyödyt yli kaikkien potilas- ja sairausryhmien.

Lääkkeiden kustannusvaikuttavuuden arvioinnille on olemassa merkittävät, järjestelmään luodut, riippumattomat arviointikeinot, ja siten sieltä on enää niukasti löydettävää. Katse kannattaa kääntää koko terveydenhuollon menetelmäarviointi- ja päätöksentekojärjestelmän kehittämiseen ja yhdenmukaistamiseen. Siksi terveydenhuollon kustannusvaikuttavuuden lisäämiseksi olisi uskallettava katsoa pimeästä, ei tuijottaa jo valaistuun alueeseen yhä tiukemmin.

Suomen Akatemian rahoittamassa Itä-Suomen yliopiston, Tampereen yliopiston ja Duodecimin Proshade-yhteishankkeessa tavoitteena on tuoda taloudellista tietoa ja kustannusvaikuttavuustietoa Käypä hoito -suosituksiin ja lääkäri-potilas-päätöksentekotasolle.

Hankkeen tarkastelu on kuitenkin paljon suppeampi kuin mitä terveystaloustieteen työkalupakistosta olisi löydettävissä. Tätä problematiikkaa käsittelemme äskettäin ilmestyneessä kirjoituksessamme.

Mikäli lääkehoitojen arviointi viedään potilasryhmien yli ulottuvaa (makrotason) tarkastelua suppeammalle tasolle (mikrotasolle), päädytään herkästi ratkaisuun, joka ei palvele terveydenhuollon tehokkuus- ja oikeudenmukaisuustavoitteita. Samalla nykyinen arviointijärjestelmä kyseenalaistetaan ja monistetaan uudeksi työtehtäväksi jo ennestään ylityöllistettyjen lääkäreiden työpöydälle, mihin se heidän koulutuksensakaan puolesta ei kuulu. Nykymuodossaan Proshade-hanke johtaa toimintaa riskialttiisti juuri tähän suuntaan.

Siinä missä resurssien tehokas käyttö sekä hoitojen kustannusvaikuttavuuden tavoittelu on hyve, on erittäin tärkeä varmistaa, että sen tavoittelemisessa käytetty järjestelmä on konsistentti. Sen ei tule johtaa entistä vaikeammin toteutettavaan päätöksentekoon ja sitäkin sekavampaan lääkehoitojen arviointijärjestelmään.

Olisi suotavaa lisätä lääkärille mahdollisuutta keskittyä diagnoosin tekemiseen ja sen mahdollisimman onnistuvaan hoitoon. Kustannusten hillintä ja sen kehittäminen tulisi puolestaan toteuttaa tarkoituksenmukaisella ja siihen parhaiten soveltuvalla taholla.

Jos lääkkeistä halutaan lisää tehoa, on katulamppuun vaihdettava moderni poltin, jolla näkee hoidon muidenkin osa-alueiden kustannusvaikuttavuuden hahmottamisen hämärään. Vain siten emme viritä lisää ansalankoja ja sudenkuoppia niiden käytön ympärille tekemällä järjestelmästä vaikeampaa, haastavampaa ja heikompaa saavuttaa oikea hoito, kullekin potilaalle, optimaaliseen aikaan.