Kustannusten hallinnassa vältettävä osaoptimoinnit

Uudet hoidot ja menetelmät kehittyvät vauhdilla lisäten hyvinvointia ja terveyttä. Muutamia hyviä esimerkkejä tästä ovat solu- ja geeniterapiat, yksilöllinen lääketiede sekä tiedon hyödyntäminen ja analysointi. Jokainen näistä antaa toivoa terveemmästä elämästä ja antaa uusia mahdollisuuksia yhteiskuntamme kannalta tärkeälle terveysalan kasvulle.

Samalla kun uudet hoidot tuovat toivoa paranemisesta, nousee keskusteluun sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten hallinta. Kustannuspaineita syntyy monesta suunnasta väestön ikääntymisen myötä, ihmisten eliniän pitenemisen ja yksilöllisten uusien hoitojen kehittyessä.

Kustannuksia hallitessa tulee välttää osaoptimoinnit, jotka voivat tulla kalliimmiksi kuin yhdessä kustannuselementissä saavutettavat säästöt ovat. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tuleekin tarkastella, miten kokonaiskustannuksia voidaan hallita. Ja toisaalta analysoiden, mitä positiivisia vaikutuksia eri kustannustekijöillä on yhteiskunnan kannalta keskeisten haasteiden ratkaisemisessa ja ennen kaikkea ihmisille.

Omalla työkentälläni lääketeollisuudessa on jo vuosia tarkasteltu lääkehoitojen vaikutuksia kokonaisvaltaisesti niin inhimilliseltä kannalta kuin yhteiskunnan hyödyn kantimista, on se sitten terveyttä tai uusien työpaikkojen luontia. Kaiken kehittämisen pohjalla on saatu terveyshyöty ja hyödyt yhteiskunnalle. Ei tule heti mieleen, missä muussa kustannuserässä arvioidaan näin tarkkaan tuotteen vaikutuksia tietoon pohjautuen.

Lääkehoitojen ja hoidon kehittymisen avulla on saatu ikävakioitu kuolleisuus laskemaan ja lisätyövuosia yhteiskuntaan. Samalla, toisin kuin usein luullaan, lääkehoitojen osuus terveydenhuollon menoista ei ole kasvanut kymmenen viimeisen vuoden aikana. Lääkehoitojen osuus julkisista menoista vuonna 2016 oli noin 15 prosenttia, kun se vuonna 2008 oli 18 prosenttia. Tästä nostan seuraavaksi muutamia esimerkkejä.

MS-tauti aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia mm. siitä syystä, että sairaus puhkeaa usein työiässä. Hoitamattomana sairaus aiheuttaa työkyvyttömyyyttä ja lyhentää elinikää keskimäärin vajaa kymmenen vuotta. Uudet biologiset lääkehoidot hidastavat taudin etenemistä sekä potilaan työ- ja toimintakyvyn laskua. Sairaudestaan huolimatta MS-tautia sairastava säilyy työkykyisenä. Samalla työkyvyttömyydestä ja sairauspoissaoloista yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset pienenevät. Samoin uusien hoitojen saatavuus näkyy rajuna vuodeosastokustannusten kustannusten laskuna.

Toinen esimerkkini uusien lääkehoitojen positiivisesta vaikutuksesta työelämään löytyy tulehduksellisista suolistosairauksista (IBD-taudit). Potilaat ovat nuorehkoja ja heitä on Suomessa 46 000. Uusilla hoidoilla voidaan parantaa merkittävästi potilaiden elämänlaatua, pidentää elinikää ja pienentää liitännäissairauksien riskiä. Samalla yhteiskunta hyötyy, kun lääkkeet tuovat työikäisille lisätyövuosia ja tätä kautta verotuloja. Lisäksi terveydenhuollon kokonaiskustannukset pienenevät.

Potilailla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet nopeaan ja parhaaseen mahdolliseen hoitoon, sillä lääkehoidoilla on suuri hyvinvointitaloudellinen merkitys. Tulevaisuudessa – ja jo tänään – lääkehoidon kustannusvaikutuksia ja myös muiden kustannustekijöiden vaikutuksia arvioitaessa tuleekin huomioida entistä tarkemmin hyödyt muihin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuseriin eli välilliset vaikutukset esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeisiin, sairauspäivärahoihin tai muihin terveydenhuollon tuotantokustannuksiin.