Avoimuus ja yhteistyö ovat avaimet huipulla pysymiseen

Suomalaisella lääketieteellisellä tutkimuksella on edelleenkin huippututkimuksen maine. Kukaan ei varmasti kiistä, etteikö ole äärettömän tärkeää myös jatkossa olla tuon maineen arvoinen tutkimusmaa. Arjen teoissa ja päätöksissä tuki huippuosaamisen ylläpitämiseen ja kehittämiseen kuitenkin hiipuu vuosi vuodelta. 

Huomisen Terveys -tapahtuma nosti jälleen kerran vahvasti esiin, miten lääketieteellisen tutkimuksen rahoitus Suomessa on kriisissä.  Terveydenhuollon yliopistotasoiseen tutkimukseen tarkoitettu VTR-rahoitus romahtanut 20 vuodessa noin 70 miljoonaa euroa. Samalla tutkimuskustannukset ovat kasvaneet merkittävästi. Rahoitus on usein hajanaista ja päätökset sen saamiseen lyhytjänteisiä. Lisäksi useissa puheenvuoroissa nostettiin esiin arjen asenteet ja mahdollisuus tai mahdottomuus allokoida työaikaa yliopistosairaaloissa tutkimustyöhön. 

Omassa puheenvuorossaan kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta ehdotti julkista kirjausta tutkimuksen roolista osana sairaanhoitopiirien strategisia tavoitteita, jotta lääkäreille ja hoitajille voitaisiin allokoida työaikaa tutkimuksen tekemiseen, sillä sitä he haluavat tehdä ja siinä he ovat maailman huippua. 

Keskustelun tiimellyksessä todettiin useasti myös, että investointirahaa lääketieteelliseen tutkimukseen maailmalla kyllä on, mutta miten se saadaan tänne Suomeen?

Tie investointeihin on avoin, läpinäkyvä ja pitkäjänteinen päätöksenteko

Oma vastaukseni keskustelussa tähän kysymykseen oli, että edustamani innovatiivisen kansainvälisen lääketeollisuuden näkökulmasta Suomen pitää osata olla avoimempi ja läpinäkyvämpi päätöksissään ja prosesseissaan, jotka liittyvät tutkimustyöhön ja sen pitkäjänteiseen, johdonmukaiseen toteuttamiseen sekä tällä alalla ylipäätään toimimiseen. 

Lääketeollisuus on teollisuudenala, jonka on hyvin vaikea toimia tai investoida, jos alalle implementoidaan äkkinäisiä hintaleikkureita, lakien säätäminen on liian hidasta tai yhteiskunta ei rakenteiltaan tue innovatiivista, pitkäkestoista ja pääomaintensiivistä tutkimustyötä. 

Edellisen kauden kansanedustaja Touko Aalto muistuttikin omassa puheenvuorossaan, että lääkekehitys vie keskimäärin 13 vuotta ja miljardi euroa. Tämä on tärkeää muistaa ja ymmärtää, sillä kun teollisuus tuon miljardin euron investointipäätöstä tekee, ei tarkastelujaksona sen toteuttamisen mahdollisuuksille riitä Suomen valtion yksi budjettivuosi tai pisimmilläänkin neljä hallituksen työvuotta. Me tarvitsemme avointa ja tutkimustyötä pitkäjänteisesti turvaavaa päätöksentekoa lääketieteellisen tutkimuksen investointien turvaamiseksi Suomeen. STM:n jo ehdottama ja laajalti puolueissa positiivisen kannan saanutta 3 hallituskauden lääkealan roadmap pidempien ja suurempien hankkeiden läpiviemisen tueksi on juuri sellainen suunta, johon meidän tulisi mennä. Tuleva ministeri Hanna Kosonen totesikin puheenvuorossaan, että terveyden edistäminen on kiistatta se asia, jossa kaikkien meidän huomiomme tulisi olla ja sillä pitäisi päästä näissäkin suunnitelmissa jo pitkälle eteenpäin. 

Huippututkimus elää yhteistyöstä

Huippututkimusta Suomessa tukevat erilaiset mahdollisuudet ja halu yhteistyöhön niin tiedeyhteisöjen, sairaanhoitopiirien, lainsäätäjien ja päättäjien kuin eri tyyppisten rahoittajienkin kesken. Jo toteutuneena esimerkkinä tästä toin esiin FinnGen-tutkimushankkeen, jonka noin 50 % yleisöstä tunnisti, jossa yliopistot, biopankit taustaorganisaatioineen, sairaanhoitopiirit ja lääketeollisuus yhdessä pyrkivät koko Suomen laajuiseen tutkimukseen ja sitä kautta läpimurtoihin sairauksien diagnostiikassa ja ennaltaehkäisyssä. Vastaavan kokoluokan hankkeita maailmassa ei ole montaa ja tästä voimme olla todella ylpeitä. 

Yhteistyötä tarvitsemme näissä hankkeissa paitsi tieteen tekijöiden ja rahoittajien kesken, mutta myös päättäjien ja lain säätäjien kanssa. FinnGen-hankkeen tieteellinen johtaja Aarne Palotie avasi useammassakin Huomisen Terveys -puheenvuorossaan yhteistyön ja vuoropuhelun merkitystä niiden lakien ja asetusten valmistelussa ja sisällöissä, jotka suomalaista huippututkimusta joko tukevat tai estävät. Keväällä läpi mennyt toisiolaki helpottaa jo datan saamista tutkimuksen käyttöön, mutta esimerkiksi genomilain kanssa on vielä työtä tehtävänä, jotta sen sisältö tukee tieteen tekemisen tarpeita. Kansanedustaja Saara Hyrkkö vastasi saman tien tähän pyyntöön toivomalla, että tutkijat ja tiedeyhteisöt lobbaisivatkin aktiivisemmin vielä aikaisemmassa vaiheessa lainvalmistelijoita, eikä tuleva ministeri Hanna Kosonen ollut yhtään eri mieltä.  

SuomiAreenan Huomisen Terveys -päivämme perusteella voimmekin varmasti todeta, että tahtoa huipulla pysymiseen ja yhteistyöhön sen puolesta on kaikilla puolin pöytää, joka on ilahduttavaa ja luo toivoa paremmasta tutkimustulevaisuudesta ja edellytyksiä innovatiivisen lääketeollisuuden jatkuvaan toimintaan Suomessa. Avoimuus, yhteistyö ja ihminen keskiössä ovat avainsanoja ja paljon työtä on vielä tehtävä tämän varmistamiseen.