Lääkkeiden korvattavuus

Myyntiluvan saatuaan lääkeyritys voi tuoda lääkkeen potilaiden käyttöön. Myynti alkaa usein vasta viranomaisen hyväksyttyä lääkkeen korvausjärjestelmään.

Lääkkeen korvattavuus tarkoittaa sitä, että yhteiskunta osallistuu lääkekustannuksiin ja korvaa Kelan kautta lääkkeen käyttäjälle osan lääkkeen hinnasta. Potilas voi saada korvauksen suoraan apteekista.

Korvausjärjestelmään kuuluu pääasiassa reseptilääkkeitä. Poikkeuksena ovat eräät lääkärin määräämät itsehoitolääkkeet ja ihotautien hoitoon käytettävät perusvoiteet. Noin 90 % apteekissa myytävistä reseptilääkkeistä ja noin 60 % kaikista apteekeissa myytävistä lääkkeistä on korvattavia.

Potilas voi saada lääkkeestä Kela-korvausta vasta, kun sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva Lääkkeiden hintalautakunta (Hila) on päättänyt lääkkeen korvattavuudesta.

Hakemuksessa lääkeyritys perustelee lääkkeen tarpeellisuuden ja antaa selvityksiä esimerkiksi lääkkeen hyödyistä ja haitoista sekä sen odotetusta myynnistä. Uutta lääkeainetta sisältävän valmisteen sekä uuden merkittävän käyttöaiheen kustannusvaikuttavuus on osoitettava terveystaloudellisella selvityksellä.

Lääkkeelle voidaan myöntää peruskorvattavuus, joka on 40 % hinnasta, tai erityiskorvattavuus, joka on joko 65 tai 100 prosenttia. Jos potilaan maksama osuus kaikista hänen käyttämistään korvattavista lääkkeistä ylittää vuosittaisen omavastuuosuuden (ns. lääkekatto), maksaa potilas kustakin korvattavasta lääkkeestä enää 2,5 euron omavastuun.