Säästöjä kokonaiskustannuksiin

Lääkkeiden osuus terveydenhuollon kokonaismenoista on laskenut. Lisäksi uusilla hoidoilla on selvä vaikutus sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannuksiin.

Vaikka terveydenhuollon kokonaismenot ovat kasvaneet, lääkkeiden osuus terveydenhuollon kokonaismenoista ei ole suinkaan noussut vaan laskenut 18 %:sta 15 %:iin aikavälillä 2008-2016. 

Lääkkeitä arvioitaessa painotetaan niillä aikaansaatuja suoria vaikutuksia (kuten kykyä laskea verensokeria), vaikka lääkkeillä on myös vaikutuksia potilaiden toiminta- ja työkykyyn ja täten potilaiden yhteiskunnalliseen panostukseen.

Lääkehoitojen ja teknologioiden kehityksen myötä terveydenhuollon toiminta on muuttunut vähemmän resursseja vaativaksi, ja painopiste on siirtynyt avohoidon suuntaan. Tämä saattaa näkyä lääkkeiden lisääntyvänä käyttönä, mutta toisaalla hoidon siirtymisenä vuodeosastolta tai erikoissairaanhoidosta avohoidon seurantaan.

Täten terveydenhuollon suorien kustannusten seuraaminen on liian kapea-alaista arvioitaessa lääkkeillä aikaansaatuja vaikutuksia. Samanaikaisesti tulisi analysoida aikaansaadut muutokset toiminta- ja työkykyä kuvaavissa kustannuksissa kuten työkyvyttömyyseläkkeissä.

Tämä selviää Lääketeollisuus ry:n teettämästä selvityksestä, jossa lääkehoitojen tuottamaa arvoa on arvioitu niin potilaan kuin yhteiskunnan kokonaiskustannustenkin näkökulmasta. Tarkastelussa on mukana 5 esimerkkisairautta: aikuistyypin diabetes, tulehdukselliset suolistosairaudet (IBD-taudit), MS-tauti, ihon melanooma ja multippeli myelooma.

Useiden uusien hoitojen myötä voidaan osoittaa potilaskohtaisten kustannusten laskeneen (esim. diabetes, IBD-taudit ja MS-tauti) tai vain lievästi nousseet (ihon melanooma ja multippeli myelooma). Samanaikaisesti kuolleisuus on laskenut. 

Myös potilaiden toiminta- ja työkyky kohentunut, ja sitä kautta kustannusvaikutukset mm. työkyvyttömyyseläkkeisiin, sairauspäivärahoihin ja vammaisetuuksiin ovat yhteiskunnalle merkittävät.